Die Deutsche Wochenschau
Die Deutsche Wochenschau, lyh. Wochenschau (suom. Saksan viikkokatsaus) oli viikoittainen uutiskatsaus, joita esitettiin elokuvateattereissa kansallissosialistisessa Saksassa toisen maailmansodan aikana 1940-1945.[1] Wochenschau esitettiin yleensä ennen päänäytöstä ja joskus myös itsenäisenä ohjelmana, sen pituus vaihteli 20 ja 40 minuutin välillä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Natsien tullessa valtaan 1933 Saksassa oli useampi viikoittaisia uutiskatsauksia tekevä ja esittävä uutiselokuvastudio, kuten Ufa-Tonwoche, Deulig-Woche ja Bavaria-Woche. Uutiskatsaukset olivat ensimmäinen elokuvatuotannon alue, jonka natsihallinto alisti palvelemaan itseään. Tämä tapahtui valtion osakehankinnoin ja kansallistamisen keinoin. Ennen sotaa viikkokatsauksista oli tullut Joseph Goebbelsin propagandaministeriön tehokkain poliittinen ase, jota käytettiin hankkimaan Saksan kansalta hyväksyntä natsihallinnon päämääriä ja tavoitteita kohtaan. Ennen sotaa viikkokatsauksissa näytettiin poliittisia, sosiaalisia, urheilullisia ja kulttuurillisia tapahtumia ja saavutuksia. Negatiivisista tai natsihallinnon kuvaa heikentävistä tapahtumista ei juuri raportoitu.[1][2]
Sodan syttymisen jälkeen painopiste raportoinnissa vaihtui sotatapahtumista, armeijasta ja sotilaallisista saavutuksista tiedottamiseen.[2] Marraskuussa 1940 kaikki yhtiöt yhdistettiin ja keskitettiin avoimesti yhdeksi suureksi tuotantoyhtiöksi nimelle Deutsche Wochenschau GmBH.[1][3]
Toisin kuin liittoutuneiden uutiselokuvissa Wochenschaussa käytettiin taitavia leikkauksia, tunteisiin vetoavaa musiikkia ja niissä luotettiin enemmän kuviin kuin kommenttiääninauhaan halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Sodan alusta lähtien niiden avulla luotiin kansalle käsitys Saksan voittamattomasta sotilasmahdista.[3][4] Vielä sodan viimeisten kuukausien aikana, jolloin liittoutuneet ja puna-armeija olivat edenneet Saksan maaperälle Wochenschaun avulla pyrittiin pitämään uskoa "lopulliseen voittoon". Wochenschaun suosio alkoi tosin vähentyä rintamalla kärsittyjen tappioiden myötä, sillä saksalainen katsojakunta oli tottunut liittämään niiden tarjoaman sanoman Saksan armeijan voittamattomuuteen, jota Wochenschau-katsaukset eivät enää kyennyt uskottavasti esittämään.[4] Yksi kuuluisista Wochenschau-kuvista on kohtaus, jossa Adolf Hitler jakaa mitaleja Hitler-nuorison jäsenille valtakunnankanslian puutarhassa. 20. maaliskuuta 1945 kuvattu kohtaus on viimeinen, jossa Hitler näkyy julkisuudessa.[5] Wochenschau-uutiselokuvia näytettiin myös Saksan valloittamilla alueilla ennen varsinaista elokuvaesitystä, mutta uutiselokuvien aikana salissa pidettiin valoja päällä saksanvastaisen protestoinnin hillitsemiseksi.[2]
Wochenschauhin kuvattua materiaalia on käytetty runsaasti sodan jälkeen tehdyissä natsi-Saksasta ja toisesta maailmansodasta kertovissa dokumenttielokuvissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Richard Taylor: Film Propaganda: Soviet Russia and Nazi Germany, s. 146-150. I.B.Tauris, 1998. ISBN 1860641679
- ↑ a b c Jean-Denis G.G. Lepage: An Illustrated Dictionary of the Third Reich, s. 30. McFarland, 2013. ISBN 1476603693
- ↑ a b Richard Meran Barsam: Nonfiction Film: A Critical History, s. 129-132. Indiana University Press, 1992. ISBN 0253207061
- ↑ a b Philip M. Taylor: Munitions of the Mind: A History of Propaganda, Third Edition, s. 244-246. Manchester University Press, 2003. ISBN 0719067677
- ↑ The Legend of Hitler’s Bunker (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.5.2014